Salo vanhoissa valokuvissa -näyttely vuodelta 2014 saa jatkoa. Muistojen matkalle lähdetään Salon keskustasta ympäristön liitoskuntiin. Kyliin ja yhteisöihin, joissa yhdessä on tehty työtä, harrastettu, juhlittu ja eletty arkea. Vanhat valokuvat kertovat viime vuosisadan alkuvuosikymmenten arkisesta aherruksesta pelloilla ja metsissä, työyhteisöistä, pruukeista, tehtaista, mutta myös vapaa- ajan vietosta urheilukilpailuineen ja uimakouluineen, laulu- ja tanssilavoista aina jääraveista lentonäytöksiin. Erilaisista yhdessä toteutetuista tapahtumista ja kokoontumisista, joissa ollaan “ympäri menty ja yhteen tultu”.
Salon taidemuseossa järjestetään näyttelyiden oheistapahtumia sekä konsertteja. Oheistoiminta käynnistyy museon laajennusremontin valmistuttua ja koronaepidemian salliessa. Museokauppamme on avoinna 30.1. alkaen.
Museon tiloja kuten kahvila-kokoustilaa tai näyttelysaleja voi myös varata ja vuokrata. Tiedustelut veturitalli@salo.fi, puh. 02-7784892. Tämän linkin takaa löydät tilavuokraushinnaston
Salon taidemuseo toimii vanhassa, yli 100-vuotiaassa veturitallissa, joka on käynyt historiansa aikana läpi useita laajennusvaiheita. Veturitallin vanhin osa rakennettiin rautatiearkkitehti Knut Nylanderin piirustusten mukaan vuosina 1898-1899. Paloturvallisuuden vuoksi veturien huoltorakennus tehtiin tiilestä ja sijoitettiin etäälle muista rakennuksista. Rakennuksen tyylipiirteet kertovat uusrenessanssin ihanteista. Monet yksityiskohdat muistuttavat edelleen rakennuksen aiemmista toiminnoista. Pilttuiden suurten ulko-ovien saranat ovat paikallaan, samoin kuin kaksi savupiippua, joilla poistettiin höyryveturien savu. Vanha tiilinen osa palvelee nykyisin taidemuseon näyttelysaleina ja uudisosassa sijaitsevat mm. toimisto- ja työtilat.
Taidemuseon sisäpihalla kääntyvässä venkipöydässä seisoo veturi. Veturi hankittiin museon avajaisvuonna Haapamäen Veturipuistosta. “Kana”-tyypin veturin kunnostamisen suoritti Haapamäen Museoveturiyhdistys. Veturi on vuodelta 1921 ja se on ollut liikenteessä vuoteen 1970 saakka. Lempinimensä se on saanut tyypilleen ominaisen “nokkivan” kulkutavan johdosta.