NÄE JA KOE

NÄYTTELYT

15.5.-5.9.2021 AITO VAI EI? – Taideteoksen alkuperän lähteillä

Näyttely pohtii aidon ja väärennöksen väliselle taiteen kentälle jäävää monikirjoa erilaisine kopioineen, jäljennöksineen, pastisseineen, parafraaseineen, replikoineen. Näyttely esittelee monipuolisen sekä vanhempaa että nykytaidetta käsittävän kokonaisuuden, joka herättää kysymyksiä taideteoksen aitouden olemuksesta ja merkityksestä, sekä visuaalisesti tarjoaa uusia ja kiinnostavia näkökulmia Suomen taidehistoriaan. Lue lisää näyttelystä tämän linkin takaa
Kuvassa Ö-ryhmän Taistelevat metsot sarjasta RAHAA, 1981. Kuva Harri Larjosto

Salon taidemuseossa järjestetään näyttelyiden oheistapahtumia sekä konsertteja. Oheistoiminta käynnistyy koronaepidemian salliessa. Museokauppamme on avoinna museon ollessa auki.

TILAVUOKRAUS

Museon tiloja kuten kahvila-kokoustilaa tai näyttelysaleja voi myös varata ja vuokrata. Tiedustelut veturitalli@salo.fi, puh. 02-7784892. Tämän linkin takaa löydät  tilavuokraushinnaston

MUSEORAKENNUS

Salon taidemuseo toimii vanhassa, yli 100-vuotiaassa veturitallissa, joka on käynyt historiansa aikana läpi useita laajennusvaiheita. Veturitallin vanhin osa rakennettiin rautatiearkkitehti Knut Nylanderin piirustusten mukaan vuosina 1898-1899. Paloturvallisuuden vuoksi veturien huoltorakennus tehtiin tiilestä ja sijoitettiin etäälle muista rakennuksista. Rakennuksen tyylipiirteet kertovat uusrenessanssin ihanteista. Monet yksityiskohdat muistuttavat edelleen rakennuksen aiemmista toiminnoista. Pilttuiden suurten ulko-ovien saranat ovat paikallaan, samoin kuin kaksi savupiippua, joilla poistettiin höyryveturien savu. Vanha tiilinen osa palvelee nykyisin taidemuseon näyttelysaleina ja uudisosassa sijaitsevat mm.  toimisto- ja työtilat.

HÖYRYVETURI

Taidemuseon sisäpihalla kääntyvässä venkipöydässä seisoo veturi. Veturi hankittiin museon avajaisvuonna Haapamäen Veturipuistosta. “Kana”-tyypin veturin kunnostamisen suoritti Haapamäen Museoveturiyhdistys. Veturi on vuodelta 1921 ja se on ollut liikenteessä vuoteen 1970 saakka. Lempinimensä se on saanut tyypilleen ominaisen “nokkivan” kulkutavan johdosta.