Suomalaisen luontokuvauksen legenda Hannu Hautala (1941–2023) oli Suomen ensimmäinen ammattimainen luontokuvaaja ja alan keskeinen vaikuttaja vuosikymmenten ajan. Veturitallissa avautuva retrospektiivinen näyttely on Hautalan laajin museonäyttely koskaan. Näyttelyn kuraattorina toimii emerita museonjohtaja Elina Heikka. Eri tekniikoilla valmistetut runsaat 100 valokuvaa ylistävät suomalaista luontoa ja täyttävät Salon taidemuseon kaikki näyttelytilat.

Hautala kuvasi siivekkäitä harrastuksenaan, kunnes saatuaan ensimmäiset apurahansa 1970 tuli asentajasta ammattimainen, palavasieluinen luontokuvaaja. Ensimmäinen mustavalkoinen kirja Erämetsän elämää ilmestyi 1968, jonka jälkeen kirjoja julkaistiin kymmeniä. Laaja tuotanto ja mukaansatempaavat diaesitykset, joita Hautala kertoi pitäneensä yli 700 ympäri Suomea, tekivät hänestä suuren yleisön tunteman hahmon. Hautalan ensimmäinen laajalti tunnettu kuva oli Vuoden lehtikuvaksi 1973 valittu ainutlaatuinen valokuva parittelevista kotkista.

Valokuvaajaa kiehtoivat neljä vuodenaikaa valon vaihteluineen: niin Riisitunturin satumaiset tykkylumet kuin kesän usvaiset yöttömät yöt. Hautala todisti Koillismaan vanhojen metsien tuhoa metsäteollisuuden laajojen hakkuiden myötä omistaen elämäntyönsä katoaville erämetsille. Hän kerrytti luontokuvaajalle tärkeän, syvällisen luonnontuntemuksen ja tunsi eri lajien lajityypilliset piirteet. Valokuvaajana hän oli äärettömän kärsivällinen viettäen pitkä aikoja piilokojuissa. Valokuvaajan lempilintuja olivat muun muassa harvinaistuneet joutsen ja kotka, seurallinen valokuvaajan kaveri kuukkeli sekä kevätsoille laskeutuneet kurjet. Salon taidemuseon näyttely kiertyy vuodenaikojen ympärille kattaen ajallisesti Hannu Hautalan valokuvaajan työn eri vuosikymmenet.

Näyttely on tuotettu yhteistyössä Hannu Hautala -säätiön kanssa.

Kuva: Hannu Hautala: Hiiripöllön poikanen ja sääsket, mustesuihkuvedos, Koillismaa, 1980–1990-luku © Hannu Hautala -säätiö